...anteeksi ...

Okei no hei taas kaikki ...

En oo pitkään aikaan kirjottanu,mut nyt Colourful Huskyn blogin ''inspiroimana''
päätän kirjottaa omista huonoista ajoistani/masennuksesta ..
No okei on pakko myöntää et mulla on ollu

aina tämmöstä ''masennusta'' koska muahan on kiusattu 

ala-asteelta saakka ja mulla ei oo koskaan ollu sitä voimaa kertoo asiasta muille,

nii se on vaa menny siihen et oon turvautunu mun vanhaan,pitkä aikaiseen

kaveriin = partaterään...

Jotkut sanoo mulle et mää oon sairas,päästäni vialla,huomiota hakeva pikku tenu,

joka viiltelee vaa huomion takia,tai siks et 

kaveritki tekee nii... Ne sanoo nii,koska ne ei oo ite koskaan

ennen kokenu sitä kipua mitä monet kokee ...

Ne myös sanoo,et ne ei ite koskaa satuttais itteensä,mut kyllä ne satuttais

jos niistä tuntuis samalta ...

Lisää kuvateksti

No mut joo mää harvemmin avaudun muille näistä mun asioista,

en oo vaa tottunu siihe et voisin saada

tukee muilta ihmisiltä sillon ku tarvin sitä tai sillon ku pyydän sitä ..

Pakko myöntää et kyllä mulla niitä kavereita riittää,

mut en oo  uskaltanu luottaa niihin nii paljon et kertoisin niille mun ongelmista ..

Tiiän,kuulostaa ilkeeltä sanoo noin mut mun kohal

se on totta,mut on petetty nii monta kertaa,nii monta kertaa mua on 

puukotettu selkään,et en osaa enää luottaa ihmisiin nii hyvin ...

Yleensä mää vaan esitän et mulla on kaikki hyvin niitten seuras,mut oikeesti mää oon

kuollu sisältä ... säälittävää sanoo tästä mut kaikki vaa paheni

sillon ku erosin ... et meinannu jaksaa nousta ylös,

vaikka en itkeny sen takii nii tuntu siltä et pala sydämmestä olis lähteny sen jätkän mukana...

we♥it

Mut joo en kerro näistä asioista kavereille koska pelkään et ne 

jättää mut yksin ku saa tietää et mitä mun päässä liikkuu

tai ne luulee et mul on päässä vikaa ..

okei mut lopetan nyt hyvän sään aikana ja kirjotan lisää tästä aiheesta

mut anteeks tää mun avautuminen,älkää syökö mua ...